TIEDOT

LUONNE

Hoitaessa Tino on kiltti kuin mikä. Tinolla on tapana hieman säheltää omiaan, kun ollaan tallissa, mutta hoitajaa se ei vahingoita. Tino pörisee paljon muille hevosille ja etenkin ohikävelevien tammojen kohdalla saattaa homma yltyä hirnumiseksi asti. Jatkuvasta pörisemisestä ei meinaa päästä eroon. Hoitaja voi kuitenkin harjata ja varustaa Tinon ihan rauhassa; Tino harvemmin on kiinnostunut hoitajan tekemisistä, vaan kyylää sen sijaan tarkkaavaisesti käytävän tapahtumia ja pörisee persoonalliseen tapaansa kaikelle elolliselle. Joskus Tinolla on tapana nostella etujalkojaan korkealle ja kuopia tallin kivilattiaa. Pieni napautus lavalle riittää yleensä tällaisen toiminnan lopettamiseksi. Suitsia laittaessa Tino saattaa nostaa komean päänsä koreasti korkealle hoitajan ulottumattomiin ja jatkaa vain "välinpitämättömänä" tiirailuaan karsinan kaltereiden välistä, hoitajan koettaessa saada päätä takaisin alas. Satuloiminen ei tuota minkäänlaisia ongelmia, Tinon ollessa yhä ja aina vain kiinnostuneempi kaikesta muusta ympärillä tapahtuvasta. Taluttaminen on varsin tavallisuudesta poikkeamaton toimenpide, Tino kyllä kulkee reippaasti ja saattaa paikoitellen siirtyä itsekseen raviin, mutta napakka ote narusta ja päättäväinen asenne vievät pitkälle. Ei kyllä ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun Tino on kesäkuumalla saanut taluttajansa vedettyä perässään ruohikon puolelle.

Ratsastaessa Tino on reipas, istunnalle ja pohkeille herkkä, sekä muutenkin kuuliainen. Tinon käynti on alusta alkaen matkaatavoittavaa ja sulavaliikkeistä. Ravi on toki näyttävää, mutta selässä saa tehdä töitä, jottei peppu irtoa satulasta joka askeleella. Kevyessä ravissa Tino lisää herkästi kierroksia ja puolipidätteet taitavat olla paraskeino orin pitämiseksi hallinnassa. Tinon laukka on suuriliikkeistä ja vauhdikasta, joskus pienempien kaarevien urien seuraaminen tuottaa Tinolle vaikeuksia, mutta taivutusharjoituksilla sekin paranee. Tino ei ole suustaan kovin herkkä ja jos homma menee narunvedoksi ratsatajan ja Tinon välillä, on selvää kumpi voittaa. Tinoa tulisi ratsastaa mahdollisimman pienieleisesti, jotta vielä lopputunnistakin olisi varaa hieman tiukentaa otteita tarvitaessa. Jos aloittaa kovakouraisesti, ei lopulta saa Tinoa enää reagoimaan mihinkään.
Kouluratsastus on Tinon ehdoton valttikortti, mutta kyllä Tinolta ponnuakin löytyy. Yksittäiset esteet sujuvat yleensä täysin ongelmitta, radalla sen sijaan Tino vaatii aika paljon rohkaisua (etenkin kun estekorkeus nousee). Radat sujuvat helpoiten kun lähdetään reippaasti liikkeelle ja pysytään mahdollisimman tasaisessa tahdissa koko radan läpi. Hidastukset saavat Tinon aina epävarmemmaksi. Maastossa Tino on todella kiva kaveri. Se ei pelkää juurikaan mitään ja jaksaa kulkea pidempiäkin lenkkejä "positiivisella mielellä". Tino on hyvä porukassakin, kunhan se saa kulkea kärjessä. Tino katselee mielellään maisemia ja pörisee kaikelle mielenkiintoiselle. Rentouttaville maastolenkeille Tino on oiva ratsu.
Ratsastuksen lisäksi Tino on nuoresta pitäen opetettu ajolle ja valjakkoa sillä on treenattu tavoitteellisesti. Ajaessa Tino on reipas, mutta huomattavasti herkempi ohjasavuille kuin ratsastaessa. Tinoa on helppo hillitä, mutta vauhtiakin löytyy tarvittaessa.

Kilpailuissa Tino ei juurikaan kotioloista poikkea, mitä nyt joskus on vaikea saada hepoa kuulolle kun olisi niin paljon kaikkea eläväistä ja liikkuvaista mille pöristä ohi kävellessä. Lämmittelyt menevät useimmiten hevosen kuulolle saamiseen ja etenkin taivutuksia olisi hyvä harjoitella ennen radalle menemistä. Jos Tinoa ei saa lämmittelyn aikana sopivaan kisavireeseen, voi koko startti mennä aivan pieleen. Jollain tasolla Tino tuntuu tietävän, ettei radalla kuulu enää kuikuilla, mutta on niitäkin kertoja kun se ei vain pysty hillitsemään loputonta mielenkiintoaan ympäristöä kohtaan. Esteillä Tino on huomattavasti keskittyneempi hommaan, mutta myös hermostuneempi, sillä esteet eivät tosiaan ole Tinon huippulaji. Kouluratsastuspuolella Tino pystyy ällistyttäviin suorituksiin, kunhan on sopiva moodi päällä.

SUKU (evm)

Tinon isä Emmanuel MPS oli 169cm korkea musta friisiläisori. Ori oli isoikokoinen, mutta suuri oli sen sydänkin. Oriksi Emmanuel olikin helppo käsitellä ja rauhaisa poika hoitaa. Oria tuskin olisi haitannut vaikka 10 tyttöä olisi ollut yhtäaikaa sitä taputtelemassa, päinvastoin; mitä enemmän huomiota, sitä parempi - kunhan joku huomioisi. Ratsuna se oli reipas ja yritteliäs, eteenpäin pyrkivä ja tahdikas. Emmanuel kisasi voitokkaan koulu-uran aina vaativiin luokkiin asti, toimien myös vaunuhevosena muutamia vuosia vaihtelevalla menestyksellä. Ori omasi upeat askeleet, joilla se hurmasi niin kouluradalla kuin vaunujenkin edessä. Jälkeläisiä Emanuelilla on Tinon lisäksi 11kpl. Emmanuel kuoli 01.09.2008, 22-vuotiaana.

Tinon isänisä Harber Metligl oli 165cm korkea yönmusta herrasmies. Ori oli luonteeltaan rauhallinen ja kiltti, vaikka välillä olikin niitä itkupotkuraivari-päiviä jolloin mikään ei meinannut sujua. Benin tunnisti tahdikkaista ja liitävistä askelista, sekä hyvästä hyppytyylistä. Ori kisasi kouluratsastuksessa aina GP-tasolle asti ja menestyikin vaihtevasti.

Tinon emä Knells Feentje on 162cm korkea musta friisiläistamma. Freetje on erittäin tammamainen sekä ylpeä luonteeltaan, tiivistetysti tammaa pystyisi kutsumaan tuliseksi. Feentje ei ole mikään maailman helpoin käsitellä, sen voi myöntää. Ratsastaessakaan tammaa ei voi maan parhaaksi kehua, mieluiten se jolkuttelisi vain menemään komeaa ravia välittämättä ratsastajastaan pahemmin. Silti tammalla kisattiin esteitä 80cm tasolla aluekisoissa. Esteillä Freetjen sijoittuminen oli aina tuurista kiinni. Useimmiten se kielsi ulos radalta, mutta kun niin ei tapahtunut, pääsi tamma varmasti kolmen parhaan joukkoon. Parhaimmillaan Feentje on kuitenkin vaunujen edessä. Feentje poimi pokaaleja kansalliselta tasolta ja valloitti monet tuomarit myös kansainvälisellä tasolla ennen uransa päätöstä. Feentje toimii yhä siitoshevosena Etelä-Hollannissa, tuottaen toinen toistaan komeampia jälkeläisiä.

© Sufku

KILPAILUT

VALMENNUKSET

Kouluvalkka Tino, dani
Edellisen Luukaksen tapaan Tino oli todellinen herrasmies, mutta siltä löytyi sentään enemmän heikkouksia kuin kanssaoriiltaan - kuski mainitsi Tinon tarvitsevan taivutus- ja keskittymisharjoituksia, joten niitä sitten piisaisi tuutin täydeltä! Alkuverryttelyssä keskityttiin oriin oikeaan muotoon ja liikkumistapaan huolellista venyttelyä, verryttelyä ja taivuttelua unohtamatta. Tino liikkui todella upein liikkein, mutta tällä kertaa tarvittaisiin myös jotain muuta kuin nopeutta - nimittäin notkeutta ja tarkkuutta ;)

Tehtävä oli aluksi suorittaa aivan tavallinen koko kentän mittainen kolmikaarinen kiemuraura ravissa. Suorititte sen leikiten, joskin melko suurella vauhdilla, joten lisäsimme kaarteita aina yksi kerrallaan, kunnes sait todenteolla pidättää ja koota suuriliikkeistä Tinoa saadaksesi sen taipumaan kunnolla. Taivutusten lomassa meinasit unohtaa kaarteiden väliset suoristukset, jotka ovat todella tärkeät oikean lopputuloksen kannalta - hevonen on sellainen elukka, jota ei voi taivutella puolelta toiselle ilman suoritusta kuin jalkapalloa voi potkia! Siispä harjoitusta muutettiin, kaarteet tultiin ravissa ja suoristaessa käveltiin kolme askelta täysin suoraan. Kierroksia keränneelle Tinolle tämä oli haasteellista ja ori piti kuskinsa kiireisenä. Loppua kohden suoritukset alkoivat kuitenkin parantua ja loppuverryttelyssä ratsukon kumpikin osapuoli vaikutti tyytyväiseltä - lopputunti oli rentoa paikkojen availua ja venymistä, kun koko tunti oli saatu kulkea melkoisessa paketissa.

JÄLKELÄISET

Tämä on virtuaalihevonen - Kuvat © Legacy Friesians
The horse in the pictures have nothing to do with the information on this page
Tekstit © Jaguaari tai Durch
Ulkoasu © Jaguaari ja Jaarli
Otsikkokuva © Flickr